Kriisi toi näkyviin halun auttaa

Vapaaehtoistyöllä on Suomessa pitkät perinteet – jokainen meistä lienee osallistunut ainakin talkoisiin. Tutkitusti lähes joka toinen ihminen tekee vapaaehtoistyötä (39,9%). Vapaaehtoistyötä tehtiin keskimäärin neljän viikon aikana reilu 15 tuntia. Vapaaehtoistyötä tekemättömistä henkilöistä hieman yli puolet haluaisi tehdä vapaaehtoistyötä, jos pyydettäisiin. (Kansalaisareena 2018.) Olemme siis auttavaisia, mutta olleet ehkä hieman vaatimattomia tarjoamaan apuamme.

Koronakriisi herätti ihmisissä huolta heistä, joiden palvelut yhtäkkiä loppuivat, keskeytyivät tai siirtyivät etäkontakteihin. Heistä, jotka suljettujen ikkunoiden takaa koettivat koskettaa läheistään. Heistä, jotka jäivät oman kotiinsa ”suojaan” ilman, että koti olisi ollut turvallinen. Puhumattakaan lukuisista arjen puurtajista, jotka lomautettuina tai omia töitä tehden pyrkivät hoitamaan samalla lastensa etäkoulua parhaansa mukaan osin ilman arjen turvaverkkoja.

Ymmärrys siitä, ettei yhteiskunnan sosiaalista hyvinvointia turvaavat rakenteet voisi äkillisessä poikkeustilanteessa mitenkään ulottua jokaiseen kolkkaan, toi huolen lisäksi esille halun auttaa. Kevään aikana oli hienoa seurata, miten esimerkiksi sosiaalisen median eri paikkakuntien puskaradio-ryhmissä tarjottiin vaikkapa kauppa-apua, ostettiin ruokakasseja vähävaraisille tai otettiin naapurin lapsi kylään tekemään etäkoulutehtäviä vanhempiensa töissä ollessa. Moni antoi apua ja tukea mieltämättä sitä vapaaehtoistyöksi. Esille noussut auttamisen halu on vastalause yksilöllisyyttä korostavaan yhteiskunnalliseen kehitykseen, hyvinvoinnin eriarvoistumiseen, sekä väestöryhmien välillä esiintyviin hyvinvointieroihin niin elinoloissa, terveydessä kuin koetussa hyvinvoinnissa (Suomalainen hyvinvointi 2018).

Moni järjestö kertoi vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneiden määrän kasvaneen kuluneena keväänä. Kolmannen sektorin toimijat tarjoavatkin organisoituja vapaaehtoistehtäviä, jotka antavat myös osallisuuden mahdollisuuksia. Parhaimmillaan halusta auttaa syntyy myös uusia ihmissuhteita, yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyden kokemuksia. Järjestöjen vapaaehtoisena jokainen toimii omin tiedoin ja taidoin saaden tarvittavan tuen ja perehdytyksen tehtäväänsä.

FinFami Etelä-Pohjanmaa ry:ssä on tällä hetkellä tarjolla kuusi erilaista vapaaehtoistyön muotoa aina spontaanista sankarista kannustavaan chattailijaan. Vapaaehtoiset ovat meille aina timantteja! Tarjoamme vapaaehtoistoimijoillemme perehdytystä, tukea, iloa, koulutusta ja virkistystä – jopa työnohjausta valtakunnallisessa yhteistyössä FinFami Keskusliiton tarjoamana.

Sadepilvelläkin on kultareunukset, sanotaan. Puhumme toimintamme yhteydessä toipumisorientaatiosta, eli siitä, miten kriisistä on mahdollista muodostua psyykkistä kasvua ja miten haasteiden kanssa kykenee elämään hyvää ja arvokasta elämää. Toivon, että jonkin ajan päästä tarkastellessa koronan vaikutuksia, voidaan todeta sen lisänneen yhteisöllisyyttä ja tuoneen ihmisiä henkisesti lähemmäs toisiaan.

Jos mietit tätä lukiessa, mikä olisi Sinun tapasi auttaa, tutustu tarjolla olevaan Vapaaehtoisuudesta voimaa -koulutukseen ja tule kanssamme rakentamaan yhteisöllistä hyvinvointia itsellesi ja kanssa ihmisille.