Päihderiippuvaisen henkilön läheisen tarina
Olen ollut koko ikäni päihderiippuvaisen henkilön läheinen. Sukulaiseni oli alkoholisti ja sekakäyttäjä. Hänellä oli myös psyykkinen sairaus, johon hän ei elämänsä aikana saanut apua. Minä ja muut hänen läheisensä olimme hänestä todella huolissamme. Seurasimme sivusta avuttomina ja pelonsekaisin tuntein hänen elämänsä alamäkeä, jossa päihteet hallitsivat. Hän sairastui maksakirroosiin, jonka vuoksi hän hakeutui sairaalahoitoon. Tämä toi hänelle vähän lisää aikaa. Muistan, että hän oli todella laiha. Iho oli muuttunut keltaiseksi, samoin silmät. Tuolloin aloin itse vältellä hänen tapaamistaan, koska minulle oli vaikeaa nähdä itselle rakas ja tärkeä ihminen niin huonossa kunnossa. Hän soitteli minulle edelleen ja pyysi apuani. Autoin häntä välillä siivoamalla hänen asunnoltaan verta, jota hän oli oksentanut. Tämä aiheutti minussa fyysistä pahoinvointia. Oli rankkaa ja vaikeaa katsoa vierestä avuttomana hänen terveydentilansa heikentymistä ja niitä voimakkaita kipuja, joista hän selvästi kärsi. Olen terveydenhuollon ammattilainen, mutta ammatillisuuteni ei auttanut minua hänen kohdallaan. Hän oli minulle rakas ja läheinen ihminen, enkä pystynyt suhtautumaan häneen ammatillisen roolin kautta, kuten työssä kohtaamiini potilaisiin. Hän joutui pian tämän jälkeen uudestaan sairaalahoitoon. Hän itse toivoi, että pääsee sairaalasta kotiin. Hän oli nuori ihminen, joka ei päässyt enää kotiin. Päihteiden käyttö ja siitä aiheutuneet muut fyysiset sairaudet johtivat hänen kuolemaansa.
Halusin olla saattamassa häntä viimeiselle matkalle. Nuoren, minulle tärkeän ihmisen kuolema jätti syvät kipeät arvet ja koen, että asian käsittely on edelleen kesken. Oma toipumisprosessini on vasta aluillaan. Koin suurta syyllisyyttä ja tunnistan, että poden sitä osittain vieläkin. Tämä juontaa juurensa siihen, että välttelin häntä. Välillä minusta tuntui, että vihasin häntä niin paljon. Todellisuudessa kyse on rakkaudesta ja halusta suojella itseäni, johon minulla läheisenä on myös oikeus. Tiedän, että minun pitää antaa itse itselleni anteeksi ja koen, että tämä tulee olemaan pitkä prosessi. Tiedostan pelkääväni, että muut läheiseni sairastuisivat päihderiippuvuuteen ja että he kokisivat samanlaisen kohtalon. Pelkoni tulee osittain siitä, että suvussani on ylisukupolvista päihderiippuvuutta.
Halusin jakaa tämän tarinan tiivistetyssä muodossa. Sinulle päihderiippuvaisen läheinen, haluan sanoa: ”Hae itsellesi apua. Käsittele asiat. Pyri antamaan anteeksi itsellesi ja päihderiippuvuuteen sairastuneelle ihmiselle.”
Nimimerkillä tytär, sisko, kummityttö, serkku, veljen lapsi.