Huoli, toivo & rohkeus

HUOLI. Poikkeukselliset ajanjaksot herättävät monenlaisia tunteita. Terveyttä uhkaavat asiat saattavat herättää hämmennystä, ahdistusta ja varmasti myös pelkoa. Mediassakin saatetaan herkutella negatiivisilla otsikoilla ja huolta aiheuttavilla artikkeleilla. Arkipäiväiset asiat ovat monien kohdalla muuttuneet ja joudutaan miettimään uusia rutiineja arjen tasapainon säilyttämiseksi. Samalla myös arvaillaan, milloin tämä kaikki loppuu, jotta voitaisiin jälleen palata siihen ”normaaliin” arkeen? Siihen samaan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen elämään.

Mietitäänkö kuitenkaan tarpeeksi usein, miten edellisen kappaleen ajatukset saattavat olla arkipäiväisiä monille suomalaisille, poikkeuksellisista ajanjaksoista riippumatta? Perheistään ja läheisistään huolta kantavat henkilöt saattavat joutua painimaan päivästä ja viikosta toiseen näiden samojen asioiden äärellä. Joudutaan yhtä lailla miettimään, milloin tämä kaikki loppuu. Milloin kaikki olisi normaalia? Turvallista ja helppoa?

Silloin kun yksi sairastuu, niin muidenkin elämä voi muuttua. Sairauden ei kuitenkaan tarvitse muuttaa elämää lopullisesti. Yksittäisillä ihmisillä on merkittävä rooli oireilevan tai sairastavan läheisen tukemisessa. Läheisistään huolta kantava henkilö joutuu usein kamppailemaan myös oman jaksamisensa kanssa. Oma etu, omat tavoitteet ja pahimmassa tapauksessa oman terveyden vaaliminen saatetaan jättää taka-alalle, jotta toisilla voisi asiat olla edes hieman paremmin. Asian ei tulisi milloinkaan edetä tällaiseen pisteeseen. Huolta kantaville henkilöille tulee tarjota tukea, rohkaisua sekä ennen kaikkea toivoa, jotta edes he voisivat jatkaa elämäänsä mahdollisimman tasapainoisesti läheisen sairauden keskellä. Kenenkään ei tarvitse, eikä saa jäädä yksin.

TOIVO. Huolen osoittamisen tärkeyttä haluan lähestyä ensisijaisesti toivon ja rohkeuden näkökulmista. Toivo synnyttää tunteita, lämpöä, rohkeutta sekä turvallisuutta. Toivon synnyttämiseksi ja sen ylläpitämiseksi vaaditaan paljon työtä ja tavoitteellista toimintaa, mutta toivo luo turvaa siitä, että asioilla on tapana järjestyä.

Toivo on ihmisyyteen juurtunutta luottamusta sekä näkemystä siitä, miten erilaiset tilanteet menevät ohi ja tulevaisuus tulee ennen pitkää tarjoamaan jotain muuta. Toivoa kuvaillaan myös mielentilaksi, jossa tulevaisuudelta odotetaan jotain hyvää. Toivo auttaa jaksamaan ja toimimaan. Toivo auttaa luottamaan myös siihen, että erilaisiin asioihin saadaan aikaan muutoksia.

Vaikeissa elämäntilanteissa tai järkyttävien tapahtumien äärellä toivolla on erityisen voimakas merkitys. Se on kuin kajastus valosta silloin, kun elämässä tai omassa mielessä on kaikkein pimeintä. Ei välttämättä edes kokemusta tai tunnetta toivosta, mutta jonkinasteinen ajatus ja uskoa siihen, että vielä tämä tästä.
-Maaret Kallio, Voimana toivo (2020)

Toivottomia tapauksia ei ole. On vain toivottomia tilanteita, olosuhteita sekä voimakkaita toivottomuuden tunteita. Kuitenkin jokaisessa ihmisessä ja tapauksessa on toivoa, joihin voidaan vaikuttaa muutostyöllä ja jonka avulla voidaan elävöittää toivoa.

Toivon luomiseen sekä sen kantavuuteen tarvitaan usein toisten ihmisten tukea sekä useiden erilaisten tunteiden sietokykyä. Toisten ihmisten tuki muutoksen tavoittelun matkalla vahvistaa luottamusta toisiin ihmisiin, itseensä sekä ennen kaikkea elämään. Tuki on turvallisin työkalu, jota toiselle voi antaa. Tuki on läheisyyttä, olkapäätä, johon nojata, keskustelua tai edes pieni kysymys, jolla halutaan viestiä läsnäolosta.

ROHKEUS. Rohkeuden muotoja on monia. Toiseen ihmiseen kohdistuva, auttamiseen ja tukemiseen perustuva rohkeus on sellaista, jota ei aina uskalleta käyttää. Uskaltamiseen ja toisen auttamiseen sisältyy myös vastuu. Vastuu on käsite, jota jokaisen tulisi kantaa siinä määrin, että voi olla itselleen rehellinen. Vastuun kantaminen vaatii rohkeutta, mutta nämä kaksi asiaa yhdistämällä voidaan saada aikaan jotain sellaista, jolla on iso merkitys toisen ihmisen elämänlaadun parantamiseen tai ylläpitämiseen.

Rohkeutta on myös olla kiinnostunut toisesta ja toisen hyvinvoinnista. Erityisen suurta rohkeutta on kysyä, mitä kuuluu tai miten voit? Se antaa vastaajalleen mahdollisuuden kertoa huolistaan. Se antaa myös mahdollisuuden tuen saamiselle ja ennen kaikkea kuulluksi tulemiselle. Kysyjän on tärkeä luoda vastaajalle tunne välittämisestä, kohtaamisesta ja aidosta läsnä olemisesta.

Eteläpohjalainen murresana Kunahra pyytää välittämään, huomioimaan sekä reagoimaan. Näitä kolmea sanaa yhdistää rohkeus. Rohkeutta välittää, huomioida ja ennen kaikkea reagoida. Rohkeutta on sanoa ääneen niitä asioita, joita muut eivät välttämättä uskalla sanoa. Rohkeutta on niin ikään huomioida niitä, jotka kamppailet oman tai läheisen jaksamisen kanssa. Myös reagoimiseen tarvitaan suuri määrä rohkeutta. Tarvitaan uskallusta ja rohkeutta tarttua tilanteisiin, jotta voitaisiin luoda toivoa niille, jotka kamppailevat epäuskon ja toivottomuuden tunteiden keskellä.

NUORET. Kunahra -hankkeessa työskennellään nuorten hyvinvoinnin, toivon ja turvallisen arjen tavoittelun ja sen ylläpitämisen eteen. Nuorilta halutaan kysyä, heitä halutaan kuunnella ja heille halutaan olla luomassa toivoa. Nuorille halutaan luoda ajatusta siitä, etteivät he olisi omien huolien tai taakkojen kanssa yksin, vaan että he puhuisivat asioistaan rohkeasti. Halutaan luoda turvaa siitä, että ollaan tukemassa ja vahvistamassa nuoren toivoa oman tulevaisuutensa suhteen.

Nuorilla on myös valtava määrä kokemustietoa, jota jakamalla voidaan luoda toisille samaistumisen mahdollisuus. Kokemustiedolla luodaan vertaistukea, mutta myös tärkeitä työkaluja ammattilaisille, jotka töissään kohtaavat kriisien keskellä eläviä henkilöitä. Tämän rohkeuden, eli kokemustiedon esille tuomisen äärellä ei tarvitse pelätä riskejä, sillä niitä ei ole. Kaikki yhdessä tehty työ sekä yhdessä koetut tapahtumat vievät asioita eteenpäin. Nuorille luodaan toivoa, jotta kaikki saisivat tasavertaiset lähtökohdat elämiseen, opiskeluun, harrastuksiin, ystävyyssuhteisiin sekä ennen kaikkea tulevaisuuden tavoitteluun. Uskalletaan olla rohkeita ja ottaa huoli puheeksi!