Kannustava chattailija – millaista se oikein on?

Löysin Finfamin koulun työhyvinvointi kurssini myötä ja kiinnostuin kannustavan chattailijan tehtävästä. Vapaaehtoistyö ei ollut minulle entuudestaan tuttua, mutta mielenterveydelliset asiat ovat sitäkin lähempänä sydäntäni, itseni sekä läheisteni vuoksi. Kannustavan chattailijan pesti herätti minussa tunteita, sillä itselleni viralliset puhelut ovat hankalia ja mieluummin kirjoitan asiani enkä usko, että olen asian kanssa yksin. Täten mahdollisuus tarjota tukea ihmisille, joille on helpompi lähestyä apukanavaa anonyymisti kirjoittaen, tuntui itselleni tärkeältä.

Ensimmäinen kertani chat ohjaajana oli täynnä tunteiden vuoristorataa, pelotti sekä jännitti. Ajatuksissani pyöri vain se, että entä jos en osaakaan sanoa niin sanottuja oikeita asioita tai sanon jotain, mikä vain pahentaisi toisen oloa? Ensimmäinen kerta olikin lähinnä vierestä seuraamista, mutta jo heti silloin tajusin, että vastassani on täysin tavalliset ihmiset. Kyseessä on tavalliset ihmiset, jotka haluavat purkaa sydäntään, jollekin joka kuuntelee. Ymmärsin, että ei ole oikeaa tai väärää vastausta eikä minun tarkoituksenani olekaan tarjota ratkaisua vaan virtuaalista olkapäätä sekä vertaistukea.

Jokainen kerta toi lisää varmuutta ja uskalsin yhä enemmän jakaa omia kokemuksiani sekä vinkkejä tilanteisiin. Huomasin, että vastassa oleville ihmisille on tärkeintä tulla kuulluksi. Joskus en osannut tarjota täydellistä vastausta tai toisinaan en vastausta ollenkaan, mutta niihin tilanteisiin sai apua Finfamin omilta työntekijöiltä. Joskus myös käytin apunani tuttuja verkkosivuja, josta saattoi etsiä artikkeleita, joiden tiesi olevan juuri kyseisen henkilön tilanteeseen sopivia.

Ensimmäisellä kerralla chat tuntui kestävän ikuisuuden, sillä läsnä oli oma epävarmuuteni asiasta sekä osaamisestani. Seuraavilla kerroilla aloin kuitenkin huomaamaan, että kaksi tuntia kuluvat aivan liian nopeasti. Tuntui, että olisin halunnut antaa itsestäni enemmänkin, sillä kaksi tuntia viikossa on todella vähän. Näiden tuntemusten myötä opin kuitenkin myös sen, että en voi antaa enemmän, kun on mahdollista enkä ottaa muiden murheita omikseni.

Koen, että tämä avoin chat mielenterveysomaisille on melko matalan kynnyksen paikka saada apua omaan tilanteeseen, jonka vuoksi itselleni muodostui tärkeäksi se, että saan edesauttaa paikan toimivuutta ja pyörimistä. Huomasin, että ohjaajana toimiminen oli itselleni tärkeää, sillä pystyin erittäin pienellä vaivalla olemaan avuksi jollekin, joka sitä siinä tilanteessa kaipasi. Jokaisen chat kerran jälkeen huomasin miksi hyvänolon tunteesta, kun tarjoaa apua, puhutaan niin paljon.

Jos olet joskus kokenut halua tehdä vapaaehtoistyötä, mutta sinua on jännittänyt liikaa, niin kannustavan chattailijan roolissa aloittaminen on todella helppoa. Suosittelen myös sinun kokeilevan!