Olen hoitajana työskennellyt mielenterveys- ja päihdetaustaisten ikäihmisten asumispalvelussa. Useat asiakkaat olivat olleet erilaisten asumispalveluiden piirissä koko elämänsä tai välit perheisiin olivat menneet päihteiden seurauksena. Asiakkailla ei ollut arjessa aktiivisia läheisiä. Kuitenkin näilläkin asiakkailla on tarve ja oikeus läheiseen ja asiakaslähtöinen omaohjaaja malli tuki heitä tässä. Omaohjaaja valittiin huolella, mietittiin henkilökemioita, kiinnostuksen kohteita ja omaohjaajaa oli mahdollista vaihtaa, jos näytti että jonkun toisen kanssa kanssakäyminen oli helpompaa.
Mielenkiintoista tässä teki sen, että useamman kuin kerran oli havaittavissa miten omaohjaajasta tuli läheinen, läheinen asiakkaalle, mutta asiakkaasta myös läheinen omaohjaajalle. Työssä roolien sekoittuminen voi tietysti olla haastavaa, mutta kun ilmiön tunnistaa sen myös hallitsee. Mistä ilmiön sitten tunnistaa? Mielestäni merkkejä omahoitajan läheis roolista ovat mm. oman vapaa-ajan käyttö asiakkaan hyväksi ja henkilöiden väliset sisäpiiri vitsit tai muut ns. omat jutut. Uskon myös että asiakas jolla on läheinen omaohjaaja, joka emotionaalisestikin sitoutunut asiakkaaseen saa parempaa palvelua mm. terveydenhuollossa. Asiakkaan asioihin suhtaudutaan ammattilaisuuden lisäksi myös tunteella.
Tällaisissa tilanteissa roolien veto on tärkeää. Työroolissa omahoitajan tulee olla tasapuolinen kaikkia asiakkaita kohtaan ja toimia työroolista käsin. Vapaa-ajalla tapahtuvassa kanssakäymisessä voi olla vain asiakasta varten. Läheistä omaohjaaja roolia ei myöskään voi vaatia työntekijältä vaan se syntyy luonnostaan kuten muutkin ihmissuhteet elämän aikana. Omasta näkökulmastani ja kokemuksestani katsoen läheisestä suhteesta hyötyvät niin asiakas kuin omaohjaajakin, molemmat antavat jotain toisilleen, niin kuin läheissuhteissa usein on. Kenelläkään ei voi koskaan olla liikaa läheisiä!
Nimim. hoitaja