Hei sinä! Muistatko vielä, kuinka odotit koulun pihamaalla elämäsi ensimmäisen koulupäivän alkamista? Oliko sinulla kenties uusi reppu tai laukku, ja koulua varten hankittu penaali kynineen? Saitko vertaistukea kaveriltasi, kuiskailitteko kysymyksiä: ”Jännittääkö sinuakin?” Ehkä havainnoit, kuinka toiset toimivat, ja teit itse samoin. Lievenikö jännityksesi, kun kanssasi tuota hetkeä jakamassa oli kenties parikymmentä muuta pientä reppuselkää?

Vertaisuus on osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kuulumista johonkin. Kun katselemme ihmisen elämänkaarta, hän saa ja antaa vertaistukea useassa eri tilanteessa ja eri ikäisenä. Vertaisryhmän merkitys ihmisen kehityksen kannalta on suuri etenkin kehityskriiseissä: itsenäistymisessä vanhemmista, oman perheen perustamisessa, aikuisuudessa sekä vanhuudessa. Sen puuttuminen tuottaa yksinäisyyden kokemuksia ja pahimmillaan jopa syrjäytymistä. Tarve kuulua on inhimillinen, varsin perustavan laatuinen tarve. Vertaisuus ilmenee siis ihmisen jokapäiväisessä elämässä, ei pelkästään jonkin tahon organisoiman vertaistuen äärellä!

Etenkin kriisien kohdalla vertaisryhmästä saatavan tuen merkitys usein korostuu: joku tietää, mitä sinä juuri nyt koet, ja millaisia taakkoja harteillasi kannat.  Se voikin olla merkittävä kannattelija vaikeissakin elämäntilanteissa. Vertaistukea voi saada lähipiiristä, järjestetystä vertaistukitoiminnasta tai vaikkapa netin keskustelupalstoilta – keinoja on monia, mikä on rikkaus, sillä myös tarpeet ovat erilaisia. Jollekin keskustelu kaksin on luontevampaa, toinen kokee saavansa ryhmästä monia eri näkökulmia, ja kolmas haluaa mahdollisuuden vertaistukeen anonyymiyden takaa.

Vertaistuki antaa ihmiselle mahdollisuuden tulla näkyväksi ja kuuluvaksi juuri tietyn asian suhteen – joskus se asia voi olla niin kipeä, että se halutaan arjessa piilottaa muilta ihmisiltä. Kuitenkin mahdollisuus olla sinut kaikkien omien asioiden ja tunteiden kanssa antaa ihmiselle mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen elämän kokemisen.

FinFami Etelä-Pohjanmaa ry:n vertaistukitoiminta pyritään järjestämään mahdollisimman matalin kynnyksin, mutta joskus niitä kynnyksiä saattaa silti olla. Koska toivomme kaikkien halukkaiden saavan mahdollisuuden voimaannuttavaan vertaistukeen, halusimme avata keskustelua noista kynnyksistä.

Mahdollisia kynnyksiä ja niiden tasoittamista

”Häpeän tätä asiaa niin paljon.” Mielenterveyshäiriöihin valitettavasti liittyy edelleen häpeää ja leiman kokemusta, vaikka ne ovat sairauksia siinä missä fyysisetkin. Kukaan ei valitse itselleen sairautta, vaan kuka tahansa meistä voi sairastua. Noin puolet suomalaisista oireilevat psyykkisesti jossain kohtaa elämäänsä, joten puhumme siis oikeasti aika yleisestä asiasta. Häpeään ja salailuun kuluva energia syö valtavasti voimavaroja. Meillä voi puhua turvallisessa ilmapiirissä häpeällisiksikin koetuista asioista. Hyväksyvä kohtaaminen edesauttaa häpeän väistymistä ja asian hyväksyntä vie kohti toipumista.

”Haluaisin osallistua vertaistukiryhmään, mutta välimatka on pitkä.” Etelä-Pohjanmaan alue on laaja ja joskus etäisyydet pitkiä – tarjoamme kuitenkin myös verkkovertaistukea. Joskus ryhmään voi osallistua myös etäyhteydellä, tai tarvittaessa käynnistää ryhmä sille alueelle, missä tarvetta on. Olemme sinua varten, ja kuulemme mielellämme tarpeestasi.

”Ryhmään kuluva aika on pois perheeltäni.” Joskus elämässä on sellaisia tilanteita, että esimerkiksi lasten hoidon järjestäminen ei onnistu. Hyvinvointia lisäävästä tekemisestä sen sijaan hyötyvät kaikki perheessä! Ryhmän aikana, ihan totta, et ole läsnä perheen luona, mutta omien voimavarojen huoltaminen hyödyttää myös omaa perhettä. Jotta jaksaa olla toisille ihmisille läsnä ja vastata tarpeisiin, täytyy vastata ensin omiinsa. Tyhjistä akuista ei saa virtaa toisillekaan.

”En jaksa kantaa toisten ihmisten taakkoja.” Joskus omat voimavarat voivat olla niin vähäiset, että toisten ihmisten haasteiden kuuleminen uuvuttaa. Silloin on hyvä suojella omaa jaksamista, ja keskittyä niihin asioihin, jotka antavat voimaa. Meidän vertaistukiryhmissämme kuitenkin kiinnitetään aina suunnitteluvaiheesta toteutukseen saakka huomiota siihen, että sisältö on voimavarapainoitteinen. Silti on tilaa kertoa kipeistäkin asioista. On myös lupa sanoa, jos keskustelut kuormittavat; siten opetellaan myös huolehtimaan omista rajoista!

Mitkä ovat juuri sinun kynnyksesi? Lähetä vastaus anonyymina, ja madalletaan kynnyksiä yhdessä! Jatko-osa artikkeliin tulossa, pysy kuulolla!

15 + 2 =

Lisätiedot ja yhteydenotot

Piia Kangastupa
Piia Kangastupa

Aluetyöntekijä

Sosionomi AMK

p. 050 338 0845

[email protected]

Ei tavoitettavissa tällä hetkellä.

Pin It on Pinterest