Sisareni on päihderiippuvainen

Sisareni sairastui päihderiippuvuuteen ja hänestä tuli addikti. Tällä hetkellä hän on toipuva addikti. Nuorena hän oli kova juhlimaan ja päihteiden vaikutuksen alaisena hänelle sattui usein tapaturmia. Lasten saamisen myötä hän rauhoittui. Jossain vaiheessa hänen elämänhallintansa alkoi rakoilla ja alkoholi tuli takaisin kuvioihin. Tähän liittyi salailua, katoamisia sekä piilottelua. Tämä jatkui pitkän aikaa. Välissä oli myös päihteettömiä kausia, joita seurasi huonompia kausia. Sisareni kärsi fyysisistä kivuista, joihin hän käytti voimakkaita särkylääkkeitä yhdessä alkoholin kanssa.

Sisareni eron jälkeen päihteiden käyttö lisääntyi entisestään ja hänellä meni todella lujaa. Tähän tuli stoppi vasta siinä vaiheessa, kun hän joutui psyykkisten oireiden vuoksi osastohoitoon. Osastolla hän sai lääkityksen ilman oikeaa diagnoosia. Sisareni ei pystynyt kamppailemaan yksin ja omin voimin päihderiippuvuutta- ja psyykkistä sairautta vastaan. Me läheiset halusimme ja toivoimme koko sydämistämme hänen paranemistaan.

Sisareni tilanne stressasi ja aiheutti huolta minulle niin paljon, että asiat tulivat uniini. Olin kiukkuinen ja väsynyt itsekin, enkä voinut kaataa omia murheitani muiden niskaan. Olin vihainen hänelle, koska olimme joutuneet näkemään ja kokemaan paljon tuskaa ja huolta. Hän jatkoi samaa tietä. Minussa tämä herätti itsekkyyttä. Ajattelin, että en kestä tätä ja miksi joudun kokemaan tämän. Sisareni ei ymmärtänyt, että hän tarvitsee apua. Hän vain odotti, että jos hän päättää, niin päihderiippuvuus katoaa.

Päihderiippuvuudesta ja psyykkisestä sairaudesta toipumiseen ihminen tarvitsee ammattilaisten apua. Tunsin sisartani kohtaan lähimmäisenrakkautta ja halusin kannustaa ja tukea häntä toipumisessa. Tunsin vihaa siitä, että minulle rakas sisareni olisi täydellinen ja pohdin, miksi hän ei voi nähdä itseään, niin kuin me muut näimme hänet.

Sisareni rauhoituttua, hän ei pystynyt näkemään enää poispääsyä ja sitten tuli romahdus. Hän hakeutui itse päihdekuntoutukseen ja osallistuimme perheen kanssa läheisten päivään. Oli ihanaa ja helpottavaa, kun tiesin, että hän on siellä turvassa ja hän saa itselleen apua. Muistan ajatelleeni naiivisti, että nyt hän on parantunut. Todellisuudessa taistelu addiktiota vastaan oli vasta alussa. Toipuvalla addiktilta ei poistu alttius päihderiippuvuuteen. Sisareni pitää laittaa koko elämänsä uudestaan järjestykseen. Hänen pitää löytää uudet toimintamallit ja mielekkäät asiat omaan arkeensa. Hän on itse vastuussa itsestään ja omista valinnoistaan. Kukaan muu voi kantaa vastuuta hänestä.

Minulla itselläni oli vaihe, jolloin en halunnut sanoa sisarelleni mitään pahaa. En myöskään kestänyt tuolloin, että joku muu puhuisi hänestä minulle negatiivisesti. Koen, että yritin tällä tavalla jotenkin suojella häntä, koska hänellä oli tuolloin vaikeaa. Totuus on se, että meillä läheisillä oli todella vaikeaa. Rakastin ja rakastan sisartani. Silti päihderiippuvuus ja psyykkinen sairaus aiheutti meissä myös vihaa. Tämä tunteiden ristiriitaisuus, oma avuttomuuden kokemus ja pelko repivät minua hajalle. Sisareni voidessa huonosti, halusin auttaa ja olla tukena, mutta jollain tavalla tiesin, että hänen on itsensä käytävä oma taistelunsa addiktiota vastaan. Minä en voinut, etkä sinäkään voi toimia suojakilpenä päihderiippuvaiselle ihmiselle.

Haluan sanoa sinulle päihderiippuvaisen läheinen, että: ”Sinä et ole vastuussa päihderiippuvaisen ihmisen tekemistä valinnoista.”

Nimimerkillä tytär, sisko, kummityttö, serkku, veljen lapsi.