kuuluivat sodan käyneeseen sukupolveen: vaarini oli rintamamies ja mummini toimi
lottatehtävissä jatkosodan ajan. Sotien jälkeen ei ollut tapana puhua sotakokemuksista, vaan
traumat käsiteltiin kukin omalla tavallaan. Moni tarttui pulloon. Puhumattomuuden kulttuuri
siirtyi omiin vanhempiini: heissä on selvästi nähtävissä omien vanhempiensa kokemukset,
mikä ilmenee tunteista ja syvimmistä ajatuksista vaikenemisena.
Tunteista puhuminen vapauttaa
Jostain syystä en ole koskaan osannut hävetä lapseni psyykkistä sairautta. En ole myöskään
koskaan osannut hävetä tunteista puhumista. En tiedä, mistä olen mallin siihen saanut –
kenties en mistään, vaan olen itse oivaltanut, että siitä tavasta on minulle hyötyä –
vapauttavaa peräti. Tiedän, että tunteista puhuminen on vaikeaa monelle suomalaiselle
miehelle, mutta myös naiselle. Olen huomannut sen myös parisuhteissani.
Suomesta puuttuu vuorovaikutuksen kieli
Tiedän tunteen, usein häkellyksen toisen kasvoilla ja osaamattomuuden reagoida, kun toinen
avaa sydämensä. Suomesta puuttuu vuorovaikutuksen kulttuuri, jossa toinen ihminen
huomataan, kohdataan ja tunteista puhuminen käsitetään luonnolliseksi asiaksi. Sitä ei vain
osata, koska se ei ole osa kulttuuriamme.
Olen kohdannut elämässäni valtavasti ihmisiä, joilla ei ole kykyä käsitellä ja puhua
tunteistaan. Monesti he eivät voi hyvin ja turvautuvat usein alkoholiin tai muihin
pakokeinoihin. Heillä on monesti tapana toimia reaktiivisesti, tavalla, joka on usein tuhoisaa.
Kun keinovalikoimasta puuttuu tapa kanavoida tunteita, ne jäävät ihmisen sisään hautumaan.
Tämä voi purkautua tavalla, joka ei ole hedelmällinen kenenkään kannalta.
Omaisena olen huomannut, että sarkastinen musta huumori on ollut oivallinen tapa käsitellä
tunteita rankassa elämäntilanteessa, koska sen kautta on voinut purkaa omaa oloa todella
vapauttavalla tavalla. Silti ihmisen elämässä on tilanteita, jolloin kannattaa ensin miettiä,
kannattaako syvimmät ajatukset paljastaa, jos läsnä on epäsopua, uhkaa tai kriisitilanne.
Tunnesäätely on tärkeä taito ja itse asiassa osa tunnetaitoja.
Yhteyden ydin ja Jung
Kun ihminen puhuu tunteistaan, hänellä on mahdollisuus luoda syvempi yhteys toiseen
ihmiseen. Ihminen voi puhua paljon, mutta sanoa silti vähän. Sanojen määrä ei takaa niiden
laatua. Yhteys toiseen ihmiseen syntyy syvempien inhimillisten kokemusten jakamisen
kautta: luottamus toiseen syntyy, kun uskallat paljastaa hänelle sisimpäsi. Kun ihminen
osoittaa tunteensa – esimerkiksi vihan – aivot siirtävät tunnekokemuksen limbisen
järjestelmän tunnekuohusta otsalohkon kielelliseen prosessointiin, joka rauhoittaa
hermostoa ja selkeyttää ajattelua.
Kun puhumme tunteistamme, sanoitamme sen, mikä on sanomattomana sisällämme ja
tuomme nämä varjot tietoisuuden valoon. Se auttaa meitä ottamaan elämämme takaisin
haltuumme. Carl Jungin sanoin, ”kunnes tuot tiedostamattoman tietoisuuteen, se ohjaa
elämääsi ja kutsut sitä kohtaloksi.”
Toivon, että olen katkaissut puhumattomuuden kierteen ja osannut siirtää paremman tavan
lapsiini.
Teksti: Eetu Karppanen, järjestöammattilainen, isä ja mielenterveysomainen
Petra Reinikainen
Aluetyöntekijä
Sosionomi AMK
p. 050 338 0845