Psyykkinen sairaus on kriisi myös sairastuneen läheisille

Psyykkinen sairastuminen on aina kriisi sairastuneelle itselleen, mutta myös hänen läheisilleen. Shokkivaiheessa läheinen tarvitsee usein muiden ihmisten läsnäoloa ja konkreettista tukea. Tuki voi olla jotakin käytännöllistä, esim. ruoan tuomista, läsnäoloa, kahvin/teen keittämistä. Läheinen tarvitsee turvaa ja kokemuksen siitä, että muut läsnäolijat hallitsevat tilannetta. Tässä vaiheessa läheinen voi kokea oman olonsa epätodelliseksi. Ulkopuolisuuden kokemuksia ja omien tunnereaktioiden sammuttamista voi esiintyä. Nämä reaktiot ovat tärkeitä ja niillä on elämää ja psyykettä suojaava merkitys. Shokkivaihe antaa aikaa kohdata tapahtuneen rauhassa.

Reaktiovaiheen aikana läheinen alkaa kohdata psyykkistä sairastumista ja siihen liittyviä tapahtumia, yrittäen muodostaa käsitystä siitä, mitä tapahtui ja millainen vaikutus sillä on. Läheinen voi kokea reaktiovaihteen aikana erilaisia tuntemuksia, kuten: ”Luulen tulevani hulluksi”, ”Selviänkö minä tästä ja koska?”. Psyykkinen sairastuminen, joka on aiheuttanut kriisin, voi toistua läheisen muistikuvissa valveilla ollessa ja nukkuessa. Reaktiovaiheessa läheinen tarvitsee kuuntelijaa, läsnäoloa, konkreettisia käytännöllisiä ohjeita sekä mahdollisuuden tulla kuulluksi. Puhumalla läheinen edistää omaa toipumistaan. Asioiden nimeäminen auttaa läheistä ymmärtämään tapahtunutta ja helpottaa tunteiden kohtaamista. Läheinen voi jakaa omia kokemuksiaan ja saada tukea saman kokeneilta vertaisilta. Puhuminen auttaa läheistä oman käytöksensä ymmärtämisessä sekä ymmärretyksi tulemisessa. Puhuessaan läheinen mahdollistaa tilanteen tarkastelun, itselleen erilaisista näkökulmista sekä tilanteen merkityksen tiedostamisen.

Käsittelyvaiheessa läheinen käsittää psyykkisen sairauden olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Läheinen alkaa olla valmis kohtaamaan tapahtuman ja siihen liittyvät eri ulottuvuudet sekä muuttuneen tilanteen. Tässä vaiheessa on normaalia, että läheisellä voi olla muisti- ja keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä sekä sosiaalisista suhteista vetäytymistä. Läheinen alkaa tässä vaiheessa ajatella myös muita asioita, mutta hän ei jaksa vielä miettiä tulevaisuutta. Käsittelyvaiheessa läheinen on valmis käsittelemään surua, jota psyykkinen sairaus herättää.

Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtumat alkavat hiljalleen muuttua osaksi läheisen elämää ja kokemusta omasta itsestä. Läheinen pystyy elämään tapahtuneen kanssa, eikä se ole enää mielessä jatkuvasti. On kuitenkin yleistä, että tuska voi nousta pintaan. Läheisen elämässä on myös iloa ja hän pystyy ajattelemaan, sekä suuntautumaan tulevaisuuteen. Luottamus ja toivo elämään palautuu. Tapahtumasta tulee merkittävä osa läheisen elämäntarinaa, mutta se ei hallitse hänen tunne- ja ajatusmaailmaansa. On tärkeää muistaa, että kriisin kulku ei ole tasaista ja suoraviivaista. Sairastuneen voinnissa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa myös läheisen vointiin. Psyykkisen sairauteen liittyvät asiat, esim. ajankohta, paikka ja muut sairaudesta muistuttavat asiat, voivat tuoda läheisen mieleen vaikeita ja raskaita tunteita. Läheisellä voi ilmetä ahdistusta ja muita oireita.

Lähteet:

https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/shokista-uuteen-alkuun/

Miten voin sopeutua läheiseni psyykkiseen sairauteen? | Mielenterveystalo.fi