Miten lopettaa mahdollistaminen?

1. Aseta selkeät rajat
   Jos lapsesi huutaa sinulle kotona, pyydä häntä menemään omaan huoneeseensa tai rauhoittumaan pihalle. Kerro, että olet valmis keskustelemaan, kun hän on rauhoittunut. Sinä voit tukea lasta kohtaamaan tunteensa, mutta et voi tehdä sitä hänen puolestaan.
2. Tee päätös ja pidä siitä kiinni
   Jos päihderiippuvainen lapsesi pyytäisi sinua tuomaan hänelle päihteitä, et tekisi niin. Jos psyykkisesti sairas lapsesi pyytäisi sinua ostamaan hänelle joka päivä uuden puhelimen rikotun tilalle, et tekisi niin. Älä myöskään tue hänen päihteiden käyttöään epäsuorasti, esimerkiksi antamalla hänelle rahaa, luottokorttiasi tai esim. ostamalla tahallaan rikotun tilalle heti uutta matkapuhelinta.
3. Suojele itseäsi ja omaa hyvinvointiasi
   Jos lapsesi kohtelee sinua huonosti, huutaa, syyllistää, haukkuu tai pitää sinua itsestäänselvyytenä, et ole velvollinen sietämään sitä. Voit sanoa: ”Minusta tuntuu pahalta, että huudat minulle. Voimme keskustella asiasta, kun olet rauhoittunut.”
4. Pyri julkisiin tapaamisiin
   Julkinen paikka voi hillitä epäasiallista käytöstä ja auttaa pitämään tilanteen hallinnassa.
5. Hyväksy mahdollinen vastareaktio
   Rajojen asettaminen voi aluksi aiheuttaa voimakkaita reaktioita sairastuneessa. Tämä on kuitenkin osa prosessia, joka lopulta auttaa häntä ja sinua.

Mahdollistamisen lopettaminen ei tarkoita rakkaudettomuutta tai välinpitämättömyyttä – päinvastoin. Kun lopetat mahdollistamisen, autat lasta antamalla hänelle mahdollisuuden kohdata oman tilanteensa ja otat samalla vastuun omasta hyvinvoinnistasi. Rajojen asettaminen on yksi tärkeimmistä keinoista tukea sairastunutta rakentavasti.

Mahdollistaminen arjessa – vanhemman ja lapsen välinen suhde

Mahdollistaminen voi näkyä myös tavallisessa arjessa perheen sisällä. Esimerkiksi vanhempi voi mahdollistaa lapsensa passivoitumisen, tekemällä hänen puolestaan asioita, joita lapsi itse voisi- ja joita hänen pitäisi tehdä.

Tarkastellaan tilannetta konkretian kautta: Perheessä 15-vuotias nuori viettää paljon aikaa omassa huoneessaan, joka on sotkuinen. Vanhempi pyytää häntä siivoamaan, mutta nuori ei reagoi. Lopulta vanhempi siivoaa huoneen itse, koska haluaa välttää konfliktin ja ajattelee pääsevänsä helpommalla. Tämä voi tuntua pieneltä teolta, mutta yksinkertaistettuna  ja pitkällä aikavälillä se voi opettaa nuorelle, että jos hän jättää jonkin asian tekemättä, joku muu hoitaa sen hänen puolestaan.

Vanhempien tehtävä on ohjata ja vastuuttaa nuorta, ei tehdä asioita hänen puolestaan. Seuraavan kerran, kun nuoren huone on sotkuinen, häntä tulee kannustaa siivoamaan itse. Samoin esimerkiksi likapyykin vieminen pyykkikoriin ja astioiden palauttaminen keittiöön ovat tärkeitä tapoja opettaa nuorelle itsenäisyyttä ja vastuunottoa. Nämä opit kantavat pitkälle aikuisuuteen ja tukevat nuoren kasvua itsenäiseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. Vaikka nuori olisi psyykkisesti sairas tai hänellä olisi päihderiippuvuus, hän ei mene rikki ja hänen puolestaan ei pidä tehdä asioita.