Haastattelin 15-vuotiasta ystävääni Loviisaa mielenterveysongelmista, jotka ovat pinnalla monien meidän elämässä. Halusin kysyä ystävältäni aiheesta, sillä nuoresta iästä huolimatta hän on kokenut enemmän kuin useimmat ihmiset koskaan tulevat kokemaan elämässään. Lisäksi Loviisa on todella älykäs ja hänellä on paljon hyviä mielipiteitä aiheesta.
Loviisa, miten olet havainnut muissa mielenterveysongelmia? Miten heidän käytöksensä on muuttunut?
Olen itse huomannut, että sairastuneet voivat esim. vetäytyä sosiaalisista tilanteista. He saattavat olla todella tunteellisia tai heillä saattaa olla paljon negatiivisia tunteita, kuten vihaa. Jotkut vaikuttavat jopa tunteettomilta. Osa muuttuu tosi väsyneeksi ja ehkä valittavat kaikesta tai eivät yhtään mistään. Osa saattaa olla tahalleen poissa koulusta tai valehdella olevansa sairaita.
Miltä tuntuu, kun läheinen kärsii jostain mielenterveysongelmasta?
Turhauttavalta. Tuntee vahvaa ärsyyntymistä, kun ei voi tehdä mitään. Tuntuu kuin olisi paljon tunteita kasassa. Surua ei kunnolla näytä pinnallisesti. Se näkyy enemmän turhautumisena tai kärsimättömyytenä. Sisällä puolestaan tuntee vahvaa epätoivoa, huolta ja kaipuuta. Olo on spekuloiva, ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten tilanne voi kehittyä. Miettii, mitä sairaan pään sisällä oikein liikkuu.
Miten olet toiminut henkilöiden kanssa, jotka ovat sairaita?
Alan pitämään niitä silmällä ja seuraan, että miten niillä menee. Ja kysyn, että onko kaikki hyvin, jos se pahenee normaalista tai jotain tapahtuu. Ja mä yritän viettää niiden kanssa aikaa aina välillä.
Miten sinä haluaisit toimia sairaiden henkilöiden kanssa?
Haluaisin ottaa heidän taakan heiltä pois tai alkaa jankuttaa heille, että he tarvitsevat apua.
Esmeralda