Haluaisin kertoa vain ihanista muistoista, mutta eihän niitäkään paljoa ole.
Olen noin viisivuotias ja olen leikkimässä meidän puuliiterissä. Isoveljeni tulee valvomaan leikkejäni ja löydän halkojen seasta tyhjän pullon. “Se on isäs pullo.” Isoveljeni toteaa, enkä kuitenkaan ymmärrä mitä hän tarkoittaa. Isoveljelläni on eri isä kuin minulla. Siitä tuli hauska leikki minulle, etsi niin monta tyhjää pulloa kuin löydät. Niitä löytyi paljon.
Muistan, että olen käynyt rattaissa isäni kanssa synnyin kaupunkini baarit läpi, jokaisessa baarissa sain kaakaon, joten se oli mukavaa. En ymmärtänyt, miksi isäni oli kummallinen kotimatkalla. Yhden asian muistan, mitä en osannut silloin selittää. Turvaton olo. Olen nykyään suorittaja ja selviän kaikesta yksin. Olen kirjoittanut aiheesta runon viime kesänä, voisin liittää sen tähän.
Katson vierestä, kun isäni vaihtaa autooni kesärenkaita. Osaan vaihtaa renkaat ihan itse. Tunnen itseni iskän pikku prinsessaksi. Olisinpa saanut tuntea näin lapsena.
Renkaiden vaihdon jälkeen isäni haluaa viedä minut syömään. Voin kyllä maksaa ruokani ihan itse. Tunnen itseni iskän pikku prinsessaksi. Olisinpa saanut tuntea näin lapsena.
Syömisen ohessa isäni vitsailee, hassuttelee jopa. Pystyn viihdyttämään itseäni ihan itse. Tunnen itseni iskän pikku prinsessaksi. Olisinpa saanut tuntea näin lapsena.
Syömisen jälkeen sanotaan heihei, nähdään taas. Tämän tunteen tiedän. Olen taas oma aikuinen itseni. Pystyn kaikkeen itse, en tarvitse ketään. Näin on hyvä, tuttu ja turvallinen.
Juominen ja alkoholismi on meidän perheessä tabu, siitä ei puhuta, mutta siellä se on. Rakastan käydä isäni luona, jos hän on selvinpäin. Hänestä huomaa heti jos hän on juonut, edes vähän. Vaikka isäni on niin sanotusti “kaappijuoppo”, eli hän ei myönnä varmaan edes itselleen omaavansa ongelmaa. Se surettaa minua. Hän käy töissä ja on hyvin pidetty henkilö kotikaupungissaan, en tiedä näkeekö muut pintaa syvemmälle. Itse opin vasta aikuisena tunnistamaan milloin isäni on juonut.
Meillä on aina ollut hyvät välit, hieman etäiset, mutta hyvät. Minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sen paremmat välit meillä on. Olen oppinut käsittelemään asiaa, käsittelemään asiaa tabuna, mikä se meille kaikille on.
Kirjoittanut: Mariella Suorittaja