Hiljaisuus ei kuitenkaan poista ongelmaa. Kun asioista ei puhuta, jää läheinen yksin kokemustensa kanssa. Erityisen kohtalokkaita seuraukset voivat olla lapsille, jotka oppivat salaamaan, peittelemään ja kantamaan vastuuta, joka ei kuulu heille.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuoden 2024 julkaisemien tietojen mukaan Suomessa oli 89 000 alaikäistä lasta, joiden toisella tai molemmilla vanhemmilla on vakava päihdeongelma. Tämä vastaa lähes yhdeksää prosenttia kaikista alaikäisistä.
Yksi tällaisista lapsista oli Jenna, nyt 28-vuotias aikuinen, joka on joutunut työstämään hiljaisuuden taakkaa myöhemmässä elämässään.
LAPSUUS PÄIHTEIDEN VARJOSSA
Jenna oli kymmenvuotias, kun hänen äidin alkoholinkäyttö alkoi näkyä kotona. Siihen asti se oli ollut piilotettua, mutta vähitellen kulissit murenivat. Humalahakuisuus näkyi myös kodin ulkopuolella ja äidin käytös alkoi muuttua epävakaaksi.
“Oltiin perhetuttujen luona, kun äiti veti aivan järkyttävät kännit ja haukkui minut ihan pystyyn”, Jenna muistelee. “Sen jälkeen ylilyönnit vain pahenivat.”
Myöhemmin mukaan tulivat myös huumeet, Päihteidenkäytöstä tuli perheen salaisuus, jonka he kaikki tiedostivat, mutta josta he eivät puhuneet. Omaisille oli helpompaa teeskennellä, ettei mitään ollut tapahtunut. Vaikeneminen kuitenkin teki tilanteesta jatkuvaa, sillä ongelmat jäivät käsittelemättä.
Jennan äiti oli tämän mukaan hyvä pitämään kulissit päällä. Hän ajattelee, ettei edes äidin oma äiti tiennyt tilanteen todellisia mittakaavoja. Alkoholismi itsessään oli kuitenkin perheessä tuttu ilmiö. Äidin isä oli menehtynyt riippuvuuteensa ja myös Jenna tiedostaa, että ongelmat olivat periytyviä. Omalla tavallaan tämä vääristi mielikuvaa siitä, mitä Jenna piti normaalina. Jennan perheen arjessa oli draamaa ja epätasapainoa. Tämä joutui todistamaan myös väkivaltaa ja moraalisesti vaikeita tilanteita, kuten äidin sekakäyttöä seurannutta pettämistä. Jenna oli vasta 12-vuotias, kun hänen piti mennä väliin estämään isän väkivaltaista käytöstä vierasta miestä kohtaan.
Jennan elämässä ei ollut juuri turvallisia aikuisia lähellä. Ystävien vanhemmat pitivät hänestä huolta sen verran, että tämä sai syödäkseen. Ystäviensä kanssa Jenna pystyi jakamaan kokemuksiaan kuitenkin avoimesti ja näistä suhteista muodostuikin hänelle kaivattua tukea ja turvaa.
“Pidän montaa ystävääni omana perheenjäsenenäni, koska olen kasvanut niin läheisesti heidän kanssaan.”
Hiljaisuuden seuraukset
Vaikeneminen jätti jälkensä Jennan elämään. Ahdistus- ja masennusoireet alkoivat jo varhain lapsena, ja tunteiden ilmaiseminen oli vaikeaa. Jenna oppi pitämään yllä kulisseja ja näyttämään ulospäin, että kaikki on hyvin, vaikka todellisuus oli toinen. Pienestä pitäen normalisoitunut päihteidenkäyttö vaikutti myös Jennan omaan suhteeseen alkoholin kanssa.
“Kolmetoistavuotiaana aloin itsekin käyttää alkoholia, ja jatkoin runsain määrin aina kahdeksantoista vuoden ikään.”
Vasta täysi-ikäisyyden kynnyksellä Jenna alkoi kyseenalaistaa oppimiaan toimintamalleja ja tunteiden käsittelyn keinoja. Elämän käännekohta oli tietoinen päätös olla jatkossa rehellinen itselleen ja muille. Jenna ymmärsi, ettei hän halunnut enää jatkaa perheessä opittua hiljaisuuden mallia.
“Jossain vaiheessa tajusin: mitä minä oikein esitän? Päätin olla oma itseni ja alkaa ilmaisemaan itseäni En peittele persoonaani mihinkään tai vähättele asioita, vaan puhun suoraan.”
Päätös katkaista perheestä opittu hiljaisuuden kierre näkyy vahvasti Jennan persoonassa tänäkin päivänä. Uusi ajatusmalli muutti hänen tapaansa toimia myös työelämässä.
”Se voi toki pelottaa, mutta silti olen mieluummin se tyyppi, joka ottaa vaikeat asiat esiin kuin se, joka vaikenee niistä.”
Jennan mielestä päihdeongelmiin liittyvä hiljaisuus on esimerkki tilanteista, joissa vaikeneminen ylläpitää ongelmaa. Hän ajattelee, että jos yhteiskunnassa oltaisiin tietoisempia ongelmien taustalla vaikuttavista tekijöistä, olisi ongelmallista päihteiden käyttöä vähemmän.
“Puhun itse päihteiden käytöstä, sillä loppupeleissä jokainen vastaa itse itsestään. Minä en lähtisi vaikenemaan enää.”
Jennan nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Kirjoittanut Saara Nenonen
Petra Reinikainen
Aluetyöntekijä
Sosionomi AMK
p. 050 338 0845