EUFAMIN (European Federation of Families of People with Mental Illness) perhekongressi pidettiin tänä vuonna seitsemättä kertaa. Neljän vuoden välein pidettävässä kongressissa jäseniä kokoontuu eri Euroopan maista keskustelemaan aiheista, jotka ovat tärkeitä meille kaikille. Kaikilla osallistujilla on mahdollisuus oppia ja vaihtaa tietoja niin täysistuntojen, kuin työpajojenkin aikana. Tämän vuoden kongressi järjestettiin yhteistyössä FinFamin kanssa. Kongressi pidettiin 19-20.9.2019 Helsingissä.
Kävijän kokemus
Sain mahdollisuuden osallistua kongressiin torstaina 19.9. Seuranani matkalla oli hallituksen jäsen Raija Pohjola. Päivä alkoi 2,5 tunnin junamatkalla Helsinkiin. Onnistuimme suunnistamaan Radisson Blu Seaside hotelliin ilman suurempia ongelmia.
Hotellissa ilmoittautumisen ja lounaan jälkeen alkoi varsinainen ohjelma. Päivän ensimmäisen puheen piti Vihreiden kansanedustaja Sofia Virta, joka kertoi omasta työstään FinFamilla. Seuraavaksi kuultiin EUFAMIN presidenttiä Miia Männikköä, joka kertoi hieman EuFamista ja tämän vuoden kongressista. Häntä seurasi Pia Hytönen, Finfamin toiminnanjohtaja, joka toivotti meidät kaikki tervetulleeksi. Katsoimme myös videotervehdyksen eurokomissaari Vytenis Andriukaitiselta, joka pahoitteli ettei itse päässyt paikan päälle.
Kongressissa oli kahden päivän aikana kolme täysistuntoa, joista osallistuin ensimmäiseen. Sen aiheena oli mielenterveys ja alalla tapahtuneet muutokset viimeisen neljän vuoden aikana.
Raija Pohjola ja Roosa Tapio
Ensimmäinen puheenvuoro oli perheen näkökulmasta, ja sen piti EUFAMIN hallituksen jäsen Andre Decraene. Hän kertoi omista ja vaimonsa kokemuksista psyykkisesti sairaan aikuisen poikansa kanssa, ja mistä he ovat saaneet tietoa ja apua vuosien aikana. Decraenen mielestä viime vuosina mielenterveyden hoidossa on tapahtunut positiivisiä muutoksia ainakin hänen kotimaassaan Belgiassa.
Seuraava näkökulma oli sairastuneen näkökulmasta ja puheenpitäjänä toimi GAMIAN:in (Global Alliance of Mental Illness Advocacy Networks-Europe) pääsihteeri Aikaterini Nomidou. Hän muisteli omaa lapsuuttaan psyykkisesti sairaan isoveljen kanssa 40 vuotta sitten, ja kuinka huonosti hänen veljeään oli kohdeltu. Nomidou kertoi myös minkälaisia vääryyksiä mielenterveyshäiriöistä kärsivät ihmiset kokevat vielä tänäkin päivänä, ja miten voimme muuttaa nykytilan paremmaksi.
Puheen terveydenhuollon ammattilaisen näkökulmasta meille tarjosi EPA:n (European Psychiatric Association) pääsihteeri Julian Beezhold. Hän antoi yleiskatsauksen EPA:an ja kertoi minkälaisia muutoksia terveydenhuollon alalla on tapahtunut viime vuosien aikana.
Viimeinen puheenvuoro käsitteli suomalaista näkökulmaa ja sen piti Birgitta Alakare. Hän kertoi avoin dialogi- hoitomallista; miten se toimii ja millaisia tuloksia sillä on saatu.
Lyhyen kahvitauon jälkeen siirryimme työpajoihin. Työpajoja oli neljä erilaista ja itse osallistuin Child and Young Carers- työpajaan (suom. Lapsi ja Nuori Omainen). Siellä Tiina Ristikari lastensäätiö ITLA:sta kertoi THL:n kohorttitutkimuksista sekä nuorista omaisista ja mitä heidän tukemisekseen voi tehdä.
Hänen jälkeensä Sirpa Madsen Varsinais-Suomen FinFamista kertoi Lapset puheeksi- menetelmästä ja Vertti- ryhmätoiminnasta. Molemmat on kehitetty työkaluiksi terveydenhuollon ammattilaisille, perheisiin, joissa vanhemmalla on mielenterveyshäiriö. Metodit auttavat vanhempia tukemaan lapsiaan.
Työpajan jälkeen siirryimme kaikki vielä hetkeksi kokoustilaan, jossa kuulimme yhteenvedot kaikista eri työpajoista. Tämän jälkeen kongressi alkoikin olla torstain osalta lopussa, ja me aloitimme matkan kotia kohti.
Tunnelma kongressipäivän jälkeen oli hyvä. Kokemus oli ehdottomasti pitkän matkan ja vielä pidemmän työpäivän arvoinen. Oli todella mielenkiintoista kuulla kokemuksia terveydenhuollosta ympäri Eurooppaa ja sain paljon miettimisen aihetta tuleville viikoille.
Järjestöavustaja
Roosa Tapio