Stigma viittaa kielteisiin mielikuviin ja ennakkokäsityksiin, joita kohdistetaan tiettyyn ihmisryhmään heidän taustojensa tai ominaisuuksiensa perusteella. Käytännössä stigma ilmenee esimerkiksi syrjintänä, leimaamisena tai syyllistämisenä. Päihderiippuvaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ovat yhteiskunnassamme edelleen valitettavan yleisiä ja niistä seuraava häpeä voi heikentää riippuvuuden kanssa kamppailevan itsetuntoa. Pahimmillaan häpeä vaikeuttaa myös välttämättömän avun hakemista.
Kuten päihderiippuvuuden monisyiset vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään riippuvaiseen itseensä. Ne ulottuvat myös hänen läheisiinsä – perheenjäseniin ja ystäviin. Niin myös stigma tekee. Läheiset voivat hekin kokea, että jos heidän tarinansa tulisi muiden tietoon, voitaisi heidät leimata, tai heitä jopa syyllistää läheisen ihmisen sairaudesta. Pelko ennakkoluuloista voi johtaa siihen, että läheiset vaikenevat kokemuksistaan sen sijaan, että avautuisivat vaikeista tunteistaan.
”Mitä sinä teit, että läheisellesi kävi näin?”
“Miksi et tee mitään, jos tilanne on niin vaikea?”
”Kuinka saatat vielä pitää yhteyttä häneen kaiken jälkeen?”
Tällaiset kysymykset voivat tuntua tuomitsevilta ja lisätä omaisen kokemaa painetta ja erillisyyttä. He saattavat myös pelätä toisten ihmisten epäsovinnaista uteliaisuutta, tungettelevia kyselyitä ja kommentteja, jotka tuntuvat unohtavan, että riippuvainen on läheiselle tärkeä ja mahdollisesti voinut ainakin ennen olla erittäin läheinen. Voi olla raskasta kuulla muiden surkuttelua, arvostelevia huomioita ja mahdollisesti jopa arkaluontoisten asioiden leviämistä eteenpäin ilman erillistä suostumusta.
Niille, joille päihderiippuvuus on vieras aihepiiri, voi olla vaikea kohdata läheistä empaattisesti ja neutraalisti. Riippuvaisen ja läheisen välinen dynamiikka on usein monimutkainen ja tilannesidonnainen, eikä etenkään ulkopuolisen ole sopiva tehdä siitä yleistyksiä. Stigmaa kokeva läheinen saattaa tuntea, että hänet asetetaan samalle viivalle riippuvaisen kanssa tai että hänet nähdään osasyyllisenä tilanteeseen ja mainettaan “puhdistaakseen” erottautuu tietoisesti päihderiippuvaisesta läheisestään ainakin muun maailman silmien alla. Hän voi lakata puhumasta tästä ja tämän kuulumisista ulkopuolisille, tai todella jättää yhteydenpidon, jotta tuomitsevat ihmiset eivät osaisi yhdistää häntä riippuvaiseeen.
Häpeä voi myös liittyä konkreettisiin tilanteisiin, kuten juhlatilaisuuksien peruuntumiseen riippuvaisen huonon tilanteen vuoksi tai tämän epäsopivaan käytökseen julkisilla paikoilla. Läheinen voi kuulla riippuvaisen toilailuista muiden kautta ja joutua käsittelemään näitä tietoja ilman, että olisi ollut tilanteessa mukana. Samaan aikaan läsnä on usein huoli ja pelko riippuvaisen hyvinvoinnista ja tällaiset ristiriitaiset tunteet ovat voimavaroja syöviä. Läheisestä voi tuntua väärältä jättää riippuvainen pärjäämään yksin, mutta samaan aikaan oma hyvinvointi vaatii rajojen asettamista.
Jos ulkomaailman asettama paine alkaa uuvuttaa omaista liikaa, voi tämä alkaa uskoa muiden syyllistämiseen ja kokea epäonnistuneensa riippuvaisen läheisenä. Tämä voi pohtia, olisiko hän voinut tehdä jotain toisin ja kehää kiertävät ajatukset tekevät mahdottomaksi mielenrauhan löytämisen.
Stigman kokemus eristää läheisen muista ihmisistä lisäten erillisyyden ja yksinäisyyden tunteita. Tämän vuoksi vertaistuki ja ammatillinen apu ovat korvaamattoman tärkeitä läheisen hyvinvoinnin tukemisessa. Siellä läheinen saa jakaa tunteitaan sellaisten kanssa, jotka kokevat samanlaisia marginaalisia tunteita ja ymmärtävät monimutkaisia ajatuksia. Avoin keskustelu stigmasta ja sen vaikutuksista, aivan kuten muistakin mieltä vaivaavista ja hyvinvointia kuormittavista tekijöistä, auttaa rikkomaan hiljaisuuden kehää.
Kuplan rikkominen auttaa huomaamaan, ettei tunteiden kanssa ole yksin ja ettei ulkomaailma ole oikeassa vain siksi, että se on usein yksilö äänekkäämpi. Stigmasta riisuutuminen auttaa keventämään oloa ja huomaaman, ettei koettu häpeä tai toisten leimaavat ajattelumallit määritä häntä, tai hänen todellista kokemustaan.
Kirjoittanut Saara
Petra Reinikainen
Aluetyöntekijä
Sosionomi AMK
p. 050 338 0845