Yhtenä päivänä selailin vapaaehtoistyo.fi sivustoa. Huomasin FinFami Etelä-Pohjanmaan jättämän ilmoituksen blogitekstin kirjoituksesta. Olin miettinyt pitkään, että haluaisin vapaaehtoistyön. Saisin arvokasta työkokemusta tulevaisuutta varten. Mutta suurin syy miksi kiinnostuin kirjoittamisesta oli halu auttaa muita.
Tutustuin tarkemmin yhdistyksen toimintaan. Yhdistys tukee mielenterveysomaisia, mikä on minulle todella lähellä sydäntä, joten koen asian todella tärkeänä. Vaikka olen vasta yläasteella, minulla itselläni on valitettavasti kokemusta mielenterveysongelmista samoin kuin läheisilläni. Luin myös blogeja, mitä toiset ihmiset olivat kirjoittaneet ja olin todella vaikuttunut. Niissä kerrottiin sellaisista näkökulmista asioita, mitä ei välttämättä normaalisti miettisi.
Olen innoissani kirjoittamisesta, koska pääsen haastattelemaan läheisiäni omasta suhteestani ruokaan ja mielenhaasteistani, mikä voi avata minulle kokonaan uuden kulman aiheeseen. Välillä se jää unohdukseen, että vieressäni olevat ihmiset oikeasti ovat todella huolissani minusta, kuten omat vanhempani. Sitä ei usein sairas mieli halua huomata, koska se todennäköisesti vain pahentaisi oloa, kun toisit surua itsesi lisäksi myös muille.
Pääsen myös kirjoittamaan miten läheisteni mielenterveysongelmat vaikuttivat minuun. Uskon, että tämä tulee olemaan todella terapeuttista, koska en ole sitä ennen niin syvällisesti miettinyt.
Olen sitä mieltä, että se työ mitä yhdistys tekee on yhteiskunnallisesti merkittävää, koska asiat useimmiten ratkeavat, kun niistä puhutaan. Olen itse lukenut sairaana toisten henkilöiden kokemuksia ja ne auttoivat paljon. Tuntui helpottavalta, kun tiesin, etten ollut yksin asian kanssa. Ja loin tietynlaisia suhteita kirjoittajien kanssa. He olivat, kuin toinen puolisko minusta mutta eri kirjaimilla.
Olen todella kiitollinen, että saan mahdollisuuden kirjoittaa omista kokemuksistani ja toivon todella, että tulevaisuuden blogitekstini auttaisivat muita.
Nimimerkki Esmeralda