Syömishäiriöt

Syömishäiriöllä tarkoitetaan poikkeavaa suhtautumista ruokaan, syömiseen ja omaan ruumiiseen. Ne ovat yksi nuorten yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä ja ne ovat sekä mielen että ruumiin sairauksia. Noin puolet teinitytöistä laihduttaa ja 15-20 %:lla nuorista on erilaisia syömiseen liittyviä oireita. Yleisimmin sairaus alkaa teini-ikäisen ”käsistä karanneesta” laihdutuskuurista.

Ilmiön taustalla on kulttuurisia, biologisia, psykologisia ja sosiaalisia jännitteitä. Naisten hoikkuuden ihanne ohjaa nuoria tyttöjä usein äärimmäiseen suuntaan ja oma keho nähdään lihavampana kuin se todellisuudessa on. Epärealistiseksi kasvava huoli omasta ulkonäöstä ja painosta johtaa pakonomaiseen laihduttamiseen ja nälkiintymiseen. Laihtuminen voidaan nähdä myös yrityksenä vastata yhteiskunnan vaatimuksiin: syömishäiriöiset nuoret, joista suurin osa on tyttöjä, ovat hyvin tunnollisia ja haluavat miellyttää muita.

Joissain tutkimuksissa anorektikoilla on todettu perinnöllistä alttiutta syömishäiriöihin. Sairastumiseen vaaditaan kuitenkin aina monta tekijää. Laukaisevana tekijänä sairastumisessa saattaa olla loukkaava huomautus tai hyvässä tarkoituksessa annettu neuvo esim. terveellisestä ruokavaliosta. Alhaista painoa vaativa liikuntaharrastus, kuten baletti tai voimistelu, voi myös luoda paineita laihduttamiseen. Joskus vanhempien ylihuolehtivuus tai liian korkea vaatimustaso lastensa menestymiselle voi laukaista nuoressa halun kapinoida perheen aikuisia vastaan osoittamalla, että kontrolloi itse ruumistaan ja syömistään. Laihduttamisen taustalla voi olla myös aikuiseksi tulemiseen, itsenäistymiseen, ihmissuhteisiin ja heikkoon itsetuntoon liittyviä psyykkisiä vaikeuksia.

Laihuushäiriön oireita ovat mm. raju laihduttaminen, ruoasta kieltäytyminen, liian runsas liikunta, yliaktiivisuus, oksentelu syömisen jälkeen, eristäytyminen, itseinho, ahdistuneisuus ja masennus.

Apua pitää hakea ajoissa! Liiallisuuksiin menevä laihduttaminen voi kehittyä nopeasti ongelmaksi, ja sen tunnistaminen on vaikeaa nuoren itse pyrkiessä kaikin tavoin peittämään tilanteensa. Varhainen hoitoon pääsy on avainasemassa ja parantaa taudin ennustetta. Hoito voi olla avo- tai sairaalahoitoa. Potilasta auttavat esimerkiksi terveyskeskus-, sisätauti- tai lastenlääkäri, ravitsemusterapeutti, lasten- tai nuortenpsykiatrian asiantuntijat sekä perheterapeutti. Syömishäiriöisen nuoren hoidossa tärkeintä on ensin ravitsemustilan vakauttaminen ja korjaaminen, sillä sekä anoreksia että bulimia voivat vakavimmillaan johtaa jopa kuolemaan. Syömishäiriö lastaa suuria paineita nälkiintyneen nuoren elimistölle, kuten aivoille, iholle, munuaisille, sydämelle ja luustolle. Pahimman alipainon korjaannuttua sairastunutta auttavat psykoterapia sekä painon ja terveydentilan säännöllinen tarkkailu terveydenhuollon ammattilaisten toimesta. Syömishäiriön kohdatessa perhettä tai lähipiiriä myös sairastuneen läheiset tarvitsevat runsaasti tukea.

Lue lisää nuorten mielenterveyden häiriöistä täältä.

Lähde: Käsikkäin. Opas psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten omaisille. Tuula Vainikainen. Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry. Turku 2006.