Masennus

Jokainen meistä on ajoittain ohimenevästi masentunut, ja lyhytkestoinen masennuksen tunne on usein normaali reaktio elämän erilaisiin vastoinkäymisiin. Lääketieteelliseksi ja hoidettavaksi sairaudeksi masennus ei depressio katsotaan kaikenikäisillä silloin, se muuttuu pidempikestoiseksi ja voimakkaaksi ja se haittaa normaalia arkielämää. Lasten ja nuorten masennusta ei aina havaita riittävän ajoissa.

Lasten ja nuorten masennus on tutkimusten mukaan yleisempää kuin on luultu. Se on pohjimmiltaan sama tauti kuin aikuisillakin, mutta sairaus ilmenee eri tavoin eri iässä. Masennukselle ei ole olemassa yhtä tiettyä tekijää, eikä siihen sairastuminen ole kenenkään syy. Usein sen puhkeamiseen vaikuttavat monet asiat ja taustalla on sekä psykologisia, sosiaalisia että biologisia tekijöitä. Koulukiusaaminen voi olla masennuksen syy tai sen seuraus; sekä kiusaajilla että kiusatuilla esiintyy enemmän kuin muilla lapsilla ja nuorilla. Mitään yksittäistä masennukselle automaattisesti altistavaa geeniä ei ole löydetty, mutta masennuksen esiintyminen suvussa tai perheessä lisää muiden lähisukulaisten riskiä sairastua masennukseen. Masentumiseen tarvitaan kuitenkin aina muutakin kuin perintötekijät.

Nuorena ihmisen psyykkiset rakenteet ovat kovassa myllerryksessä. Nuoruusikäisten masennusoireita on arvioitu esiintyvän jopa 20-40 prosentilla 12-22-vuotiaista, mutta vain noin 5 prosenttia sairastaa vakavaa masennusta. Nuoruusiästä eteenpäin masentuneisuus on yleisempää tytöillä kuin pojilla. Nuoren masennus linkittyy usein muiden mielenterveyden häiriöiden, kuten ahdistuneisuus- ja käytöshäiriöiden kanssa. Masennus piileksii usein nuorella muiden tunteiden alla; pinnalla voi olla ärtymys, kiukku ja viha. Mieliala saattaa vaihdella voimakkaasti ja mukavatkaan asiat eivät välttämättä enää kiinnosta entiseen malliin. Masentunut saattaa eristäytyä kotiin, pois ystävien seurasta. Masennus vaikuttaa myös koulutyöskentelyyn keskittymisvaikeuksien takia. Toistuvista epäonnistumisista koulussa ja ystäväpiirissä kehittyy helposti itseään ruokkiva kierre, mikä aiheuttaa sen, että nuori näkee tulevaisuutensa toivottomana ja kohtuuttoman synkkänä. Masennukseen voi liittyä kuolemantoiveita, itsetuhoisia ajatuksia tai itsetuhoista käyttäytymistä.

Masennusta hoidetaan esimerkiksi keskusteluavulla. Psykiatrista sairaalahoitoa tarvitaan masennusoireiden pitkittyessä ja jos masentuneella esiintyy itsemurha-ajatuksia. Sairaalahoito voi olla mm. perhe- ja yksilöterapiaa ja osastohoitoa. Joskus masennuslääkkeet voivat helpottaa pahaa oloa. Masentuneen nuoren hoidossa perheellä on tärkeä merkitys, ja myös koulun tulee olla tietoinen masennuksesta, jotta sen henkilökunta osaa tukea nuorta.

Osalla lapsena vakavan masennuksen sairastaneista on riski sairastua masennukseen uudelleen nuoruudessa ja varhaisessa aikuisiässä. Nuoruudessa alkanut masennut paranee lähes aina. Masentunut nuori jää helposti vaille hoitoa, koska hän ei itse tunnista tilaansa tai hoidon tarvettaan eikä osaa pukea hankalia tunteitaan sanoiksi. Lähipiirikään ei välttämättä huomaa oireita tai ajattelee niiden kuuluvan normaaliin murrosikään.

Masentumisen riskiä vähentävät suojaavat tekijät, joista on kerrottu myös osiossa ”Voiko siihen vaikuttaa, ettei itsekin sairastu, jos perinnöllisiä taipumuksia sairastumiselle on?”. Suojaavia tekijöitä ovat mm. hyvät ja turvalliset ihmissuhteet, kuten tukea antava perhe ja ystävät, sekä hyvät sosiaaliset taidot. Usein pelkästään sekin, että masentavista asioista saa puhua jonkun kanssa, auttaa.

Lue lisää nuorten mielenterveyden häiriöistä täältä.

Lähde: Käsikkäin. Opas psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten omaisille. Tuula Vainikainen. Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry. Turku 2006.