Ahdistuneisuus-, pelko-, ja pakko-oireiset häiriöt

Karkeasti jaotellen lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöt voidaan jakaa tunne-elämän ja käytöshäiriöihin. Tunne-elämän häiriöissä lapsen tai nuoren paha olo kääntyy pääasiassa sisäänpäin, käytöshäiriöissä taas ulospäin. Tunne-elämän häiriöihin kuuluvat mm. erilaiset pelko-, pakko- ja ahdistuneisuustilat. Tunne-elämän häiriöissä lapsi tai nuori tunee poikkeuksellisen suurta pelkoa tai ahdistusta sellaisista asioista, joista muut saman ikäiset selviävät vaikeuksitta.

Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät lapset ja nuoret ovat usein pohjimmiltaan ujoja ja tunne-elämältään hitaasti kehittyneitä. Heillä on usein vaikeuksia irrottautua vanhemmistaan ja sopeutua muiden ikäistensä joukkoon. Myös vanhempien liiallinen huolehtivaisuus saattaa altistaa lasta tai nuorta tälle häiriölle. Häiriöstä kärsivä saattaa kärsiä nukahtamis- ja uniongelmista, nähdä paljon painajaisia, pelätä esim. omaa vakavaa sairastumistaan tai kuolemaansa tai huolestua muista asioista epätavallisen paljon. Huoli voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita, kuten levottomuutta tai jännittyneisyyttä, heikotusta, tärinää ja vapinaa. Joskus ahdistuneisuushäiriöön liittyy myös paniikkikohtauksia. Niissä äkkiä alkanut lamauttava pelko aiheuttaa sydämentykytystä, voimakasta hikoilua, katkonaista hengitystä ja heikotusta.

Liian kuormittavaan elämäntilanteeseen joutuminen voi aiheuttaa sopeutumishäiriön. Syynä voivat olla esim. menetykset lähipiirissä, fyysinen tai psyykkinen väkivalta jne. Sopeutumishäiriö voi ilmetä masennuksena, ahdistuksena tai käyttäytymishäiriöinä, jotka ovat lievempiä kuin varsinaisessa masennuksessa tai ahdistushäiriössä. Näistä häiriöistä toipuu yleensä kohtuullisen hyvin, kun vain saa tukea ja apua riittävän ajoissa.

Hoitoa vaativat pakko-oireiset häiriöt ovat harvinaisia. Niiden taustalla on arveltu olevan perinnöllistä alttiutta sairastumiseen. Pakko-oireista kärsivät lapset ovat usein kohtuuttoman vaativia ja ankaria itselleen. Pakkoajatukset tai –toiminnot voivat olla merkki sellaisten ahdistavien tunteiden torjumisesta, joita lapset tai nuoret eivät uskalla kohdata. Varhainen hoidon aloitus olisi pakko-oireista kärsivälle tärkeää.

Ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa voidaan joissain tapauksissa tarvita sairaalahoitoa katkaisemaan ahdistuksen kierre. Lievää lääkehoitoa voidaan käyttää joissakin tapauksissa.

Lue lisää nuorten mielenterveyden häiriöistä täältä.

Lähde: Käsikkäin. Opas psyykkisesti oireilevien lasten ja nuorten omaisille. Tuula Vainikainen. Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry. Turku 2006.